Return to site

Yhä riittää asiakkaita karkkikaupassa

Miksi projektin laajuuden hallinta pettää?

Kirjoittanut: Hanna Ahtola, Reflectorin toimitusjohtaja ja konsultti

Muistatko minkälaista oli käydä lapsena karkkikaupassa? Laatikko toisensa perään täynnä erivärisiä ja –muotoisia karamelleja. Lähes loputtomasti valinnanvaraa. Kävikö koskaan niin, että ehdit kauhomaan raidallisen paperipussin kukkuroilleen ennen kuin äiti ehti paikalle? Kenties kävi niin, että äiti käski lajittelemaan liiat karkit takaisin laareihinsa. Kamala tunne, kenties ihan aidot itkupotkuraivarit.

Jälleen kerran osuin paikalle, kun keskusteltiin klassisesta tilanteesta tietojärjestelmähankkeessa. Tilaaja oli päässyt karamellikauppaan eli valitsemaan järjestelmäänsä kaikki ”herkut”, vaikka alussa oltiinkin sovittu siitä, että kaupasta valitaan vain se yksi ”sadan gramman pussi”. Aluksi karamellikaupan myyjät olivat antaneet tilaajan kauhoa. Mutta tilanne muuttui äkisti, kun myyjä ymmärsi, että tilaaja aikookin maksaa jättipussistaan vain sadan gramman pussin hinnan. Toimituksen laajuuden hallinta oli menetetty ja oli aika keskustella herkkujen palauttamisesta.

Näin näyttää käyvän jatkuvasti.  Karkkikauppaan mennään, ahnehditaan, sallitaan ahnehtiminen ja kotvan kuluttua tulee kaikille pettymys, kun maksumiehiä ei löydy mistään ja kaikki aikataulutkin ovat pettäneet. Kummastuttaa miten se on mahdollista.

"Toimituksen osapuolilla on intressiristiriita jo sopimuksen solmimishetkellä."

Yhtenä keskeisenä syynä ilmiöön ovat perinteiset sopimusmallit, erityisesti kiinteähintaiset toimitussopimukset yhdistettynä ketteriin toimitusmalleihin. Ketterässä menetelmässä laajuuden ei oleteta olevan kiinnitettynä toimituksen alussa, vaikka kiinteähintaisuus sitä edellyttäisikin.  Kun on sovittu kiinteähintaisesta toimituksesta, toimittajan pitäisi pitää tiukasti kiinni laajuudesta. Se sotii ketterän toimitusmallin ideologiaa ja todellista asiakastarvetta vastaan. Toimituksen osapuolilla on intressiristiriita jo sopimuksen solmimishetkellä.

"Edelleen toimittaja tyypillisesti tomittaa ketterästi siihen sopimattomalla kiinteähintaisella sopimusmallilla."

Vaikka uusista ketteristä sopimusmalleista puhutaan, se ei ole tämän päivän arkitodellisuutta. Edelleen toimittaja tyypillisesti toimittaa ketterästi siihen sopimattomalla kiinteähintaisella sopimusmallilla.  Näin tilaaja yhä edelleen uskoo parhaiten hallitsevansa omia riskejään. Mutta riskien hallinta on illuusio. Tällainen malli ajaa helposti suurempaan riskiin. Tämä riski voi konkretisoitua esimerkiksi ei toivottuna lopputuloksena tai ajautumisena konfliktiin toimittajan kanssa.

Tästä aiheesta löytyy paljon keskustelua jo vuosia, esimerkiksi Arto Lindfors avaa juristin näkökulmasta blogissaan ketterien toimitusten ongelmakenttää osuvasti: http://www.fondia.fi/blogi/kettera-ohjelmistokehitys-kettera-sopimus. Ratkaisuna parempaan huomiseen olisi siis ketteriin menetelmiin soveltuvat sopimusmallit.

Jos kuitenkin tilanne on se, että sopimusmalli ja toimintatapa ovat lähtötilanteessa ristiriidassa, voi ongelmaa hallita hyvällä johtamisella niin tilaaja- kuin toimittajaorganisaatiossa. Näkemyksiäni siitä avaan tulevassa blogissani.

"Jos siis aikuisena luulet päässeesi karkkikauppaan, jossa joku muu näyttää maksavan, älä usko."

Vanha totuus on, että tietojärjestelmätoimituksen onnistumisen kannalta olennaista on win-win asetelman löytyminen. Jos sopimusmalli ei tue asetelmaa ja jos johtaminen tilaajan tai toimittajan puolella sallii asetelman vinoutumisen, ollaan menossa metsään. Jos siis aikuisena luulet päässeesi karkkikauppaan, jossa joku muu näyttää maksavan, älä usko. Jätä ylimääräiset karkit hyllyyn, ja selvitä tilanne. Näin säästyt itkupotkuraivareilta.

All Posts
×

Almost done…

We just sent you an email. Please click the link in the email to confirm your subscription!

OKSubscriptions powered by Strikingly