Elämäni softaa ja rautaa
”Sinusta pitää tehdä esittelyblogi”, sanoi touhukas viestintäkonsulttimme minulle. Voi ei, ajattelin. En minä ole mikään bloggaaja ja elämäni on niin mediaseksitöntä, ettei siitä saa tiristettyä edes yhtä kappaletta. Koska tapoihini ei kuitenkaan kuulu heittää hanskoja heti tiskiin, ajattelin ainakin yrittää.
Tässäpä siis minun esittelyni: Reilu kolme vuotta sitten tein työurani parhaan päätöksen: siirryin isosta IT-firmasta Reflectoriin. Taisin olla silloin Reflectorin kymmenes työntekijä. Vaikka työnimikkeenä pysyikin edelleen testausvastaava/testauspäällikkö, eroa entiseen oli paljon. Kaikki kuitenkin olivat - ja ovat edelleen - todella positiivisia muutoksia. Nyt voin keskittyä oikeasti siihen mitä teen, tehdä sen asiakkaan ehdoilla ja asiakkaan etu mielessä.
Reflectorissa olen jatkanut 15 vuoden matkaani testauksen ammattilaisena. Olen toiminut testaajana ja testausvastaavana sekä näiden erilaisina yhdistelminä. Parhaimmillani tunnenkin olevani ”osallistuvana testausvastaavana”. Pidän testauksen organisoimisesta sekä siihen kuuluvien haasteiden ratkomisesta. Haluan kuitenkin pistää myös kädet saveen ja osallistua itse testaukseen. On vaikea opastaa muita, jos ei itse tiedä, miten testausta tehdään.
Suurin osa projekteistani on liittynyt työeläkealaan tai siihen liittyviin lakimuutoksiin. Lakimuutoksia onkin tullut tasaisella tahdilla ja ne ovat pitäneet toimialan testauksen jatkuvassa liikkeessä. Mukaan mahtuu toki muutama piristävä syrjähyppy parille muullekin toimialalle. Joskus on tullut vitsailtua, että kai näitä eläkehommia testaa eläkeikäänsä asti. Eläkeiän lipuessa aina vain pidemmälle, on kuitenkin todennäköistä ja toivottavaakin, että mukaan kuvioihin tulee myös muita toimialoja.
Toinen yhdistävä piirre projekteissani on liittynyt monitoimittajaympäristöön. Useammasta eri toimittajasta koostuva tiimi tai projekti on IT-alalla jo enemmän vakio kuin poikkeus. En ole koskaan kokenut tätä haasteena, vaan päinvastoin: olen saanut paljon uusia tuttavuuksia ja kavereita, sekä monialaisempaa näkökulmaa asioihin. Parasta on, kun kukaan ei jossain vaiheessa muista, mistä firmasta kukin on, vaan puhalletaan yhteen hiileen riippumatta työnantajan nimestä.
Testauksen saralla minua kiehtovat myös nykyiset menetelmät sekä niiden tuomat mahdollisuudet. On ollut mahtavaa nähdä miten testausmenetelmät ovat kehittyneet. Urani alussa oli, joskus jopa hallitsemattomana ryöppyävät, vesiputoukset. Nyt testausta tehdään ketterästi, yhdessä kehittäjien kanssa tutkien, sekä pitkälle automatisoiden. Testauksen automatisointi on kiinnostanut minua pitkään. Tämä onkin ehdottomasti alue, johon haluan osaamistani kehittää. Myös erilaiset testauksen kypsyysmallit kuten TPI Next, kiinnostavat, ja mitkä ovat niiden mahdollisuudet testauksen nykytilan sekä kehittämistarpeiden kartoittamisen alueella.
Mutta elämäni ei ole toki pelkkää testaamista. Vapaa-ajasta iso osa menee liikuntaan. Kesällä puutarha sekä erinäiset vuosittain vaihtuvat omakotitalon projektit pitävät huolen siitä, ettei vapaa-aikaa jää liikaa lorvimiseen. Lapsia meillä ei ole, mutta kilpikonnia meille on siunaantunut kaksi: pieni, mutta pippurinen Arttu-poika ja vahingossa Kasperiksi ristitty punakorvakonnatyttö. Onneksi se ei tunnu siitä piittaavan. Harrastuksiini kuuluvat myös vanhat amerikkalaiset autot, joista oma silmäteräni on vuosimallin -68 Pontiac Ventura. Meidän laatuaikaamme mieheni kanssa on, kun roplaamme yhdessä tallissa autojamme. On mahtavaa nähdä kättensä jälki ja työn edistyminen, jota joskus työelämässä on vaikeampi samalla tavalla konkretisoida.