Kun toukokuussa 2013 kolmannet yt-neuvottelut osuivat kohdalle ja työnantajalla oli suunnitelmissa isot ulkoistukset, päädyin työaikaisen urani radikaaleimpaan ratkaisuun. Irtisanouduin Reflectoria edeltävästä työpaikasta ilman varmuutta seuraavasta paikasta. Kun olin vienyt irtisanomisilmoituksen silloiselle esimiehelleni ja kävelin töistä kotiin, mietin, että mitä ihmettä olen mennyt tekemään. Mitä sitten, jos en saakaan uutta työpaikkaa, miten minun talouteni tai mielenterveyteni nyt käy? Siinä kävellessäni päätökseni lopullisuus iski tajuntaani ja paniikki alkoi kasvaa. Mutta onneksi oli kuitenkin kesä tulossa. Ajattelin, että pidän pitkän kesäloman ja mietin sitten, mitä oikeasti haluan isona tehdä.
Melkeinpä kaikki työpaikkani olen löytänyt kavereiden tai tuttavien vinkkien perusteella. Ja vieläpä kauan ennen nykyistä some-aikaa, LinkedIn profiileja, tykkäyksiä ja jakamista. Ainoastaan yhteen urani työpaikoista olen hakenut lehti-ilmoituksen julkisen haun perusteella. Tosin silloinkin soitin ennen hakemuksen lähettämistä ilmoituksessa nimetylle yhteyshenkilölle. Puhelinkeskustelun päätteeksi kyseinen henkilö sanoi, että no ei sitä virallista rekrytointilomaketta tarvitse täyttää, laita vain CV sähköpostilla.
Vaikka vinkki työpaikasta onkin tullut kaverilta, niin paikka on kyllä aina pitänyt ansaita omilla tiedoilla ja taidoilla. Monesta haastattelusta on tosin itselle jäänyt sellainen olo, että ei kyllä mennyt ihan putkeen, jännitti ihan liikaa, enkä osannut siihenkään kysymykseen antaa mitään fiksua ja filmaattista vastausta. Väitän kuitenkin kliseisesti, että olemalla oma itsensä ja vastaamalla rehellisesti esitettyihin kysymyksiin, antaa parhaan kuvan itsestään. Saavutukset ja heikkoudet kannattaa esittää haastattelussa niin, että niiden takana voi seistä senkin jälkeen, kun on saanut kyseisen työpaikan.
Mutta miten sitten päädyin Reflectoriin? Minulla oli Ilkan kanssa yhteinen työmenneisyys ja olimme alustavasti keskusteltu mahdollisesta työpaikasta. Asia oli kuitenkin jäänyt pitkäksi aikaa muhimaan ja odottelemaan molempien kannalta sopivampaa ajankohtaa. Lopulta tapahtumaketju meni niin, että irtisanoutumisen jälkeen soitin Ilkalle ja kerroin, että olen nyt irtisanoutunut. Ja kysyin, että löytyisiköhän Reflectorista minulle sopivia töitä. Puhelimen toisessa päässä oli hetken aikaa ihan hiljaista, mikä ei todellakaan ole kovin ominaista Ilkalle. Minä ehdin jo hieman pehmentää vaatimustani sanomalla, että voin hyvin pitää parin kuukauden kesäloman ja palataan asiaan syksyllä. Hämmennyksestä toivuttuaan Ilkka kuitenkin totesi, että kyllä meiltä töitä löytyy, milloin voit aloittaa?
Kirjoittaja on Seija Kälkäjä, joka on viihtynyt Reflectorissa jo yli 5 vuotta. Edelleen etsimme verkostojen ja some-ilmoittelun kautta meille sopivia tekijöitä.